Johtamisen helmiä Druckerilta

Mitä olisi Lionel Messi tai Cristiano Ronaldo ilman heitä tukevia joukkueita? Jokainen joukkue tarvitsee tähtiä, ratkaisijoita, mutta jotta heidän kykynsä pystytään hyödyntämään joukkueen parhaaksi, tarvitaan tukea molemmilta laidoilta, takaa ja edestä.

Peter Drucker kirjoittaa tästä ilmiöstä kirjassaan "Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen" otsikolla vastavuoroiset suhteet. Organisaatiot, joukkueet ja tiimit tarvitsevat ja haluavat  tähtiä, mutta heitä ei saa jättää yksin, eivätkä he saa olla erillään muiden roolien suorittajista. Sivuroolien esittäjät tukiessaan pääroolin esittää eivät häviä, vaan he nousevat myös omassa suorituksessaan, hyötyvät noustessaan oman tasonsa yläpuolelle.

Kaksi maalia viime ottelussa

Cristiano Ronaldo ja joukkue

Suhde on kaksisuuntainen, jota johtajan tulee johtaa. Kaksisuuntaisuuden tulee toimia paitsi organisaation sisällä myös suhteessa koko toimintaympäristöön. Vastavuoroisessa suhteessa esitetään kysymyksiä ja saadaan vastauksia koko ajan. Näin ongelmat nousevat esiin luonnollisella tavalla jo siinä vaiheessa, kun ne ovat vain kiviä kengissä, joiden hoitamiseen ei tarvita ortopedia. Vastavuoroinen suhde muuttaa suuren osan ongelmista pikku hiertymiksi, jotka voidaan itse hoitaa. Suhdetta ei myöskään testata sillä, voiko se ratkaista ongelmia, vaan sillä, voiko se toimia ongelmista huolimatta. Ongelmat eivät tietenkään poistu tai muutu merkityksettömiksi, mutta ne eivät nouse sen yli, mikä on meille tärkeää.

Johtajan tehtävä on mahdollistaa, tukea ja johtaa vastavuoroisuutta organisaatiossa. Henkilösuhteet eivät ole ainoa kohde. Myös asiakkuuksia on johdettava samoilla periaatteilla ja luotava avoin pelikenttä ympäröivään yhteisöön, jonka muodostavat entiset ja  nykyiset asiakkaat sekä ei-asiakkaat. Näitä viimemainittujahan on kolmea sorttia, niitä jotka ovat aivan asiakkuuden rajapinnassa, jossain mielessä mahdollisia ja niitä, jotka eivät ole sitä edes ajatelleet. Sinisen meren strategiassa juuri nämä ei-asiakkaat ovat suuria mahdollisuuksia.

Drucker kertoo kirjassaan esimerkin suhteesta yhteisöön:

Eräällä alueella toimi kolme suurta kilpailevaa sairaalaa. Kaikki  ylistivät yhtä niistä, vaikka se oli heikoiten resurssoitu ja vähävaraisin. Sen päämääränä oli tuottaa hyvää yhteisössään. Mitä se siis teki lunastaakseen lupauksensa ja ollakseen näkyvä yhteisössä?
Parin viikon kuluttua, kun potilas oli kotiutunut sairaalasta, hänelle soitettiin ja kysyttiin, miten hän jaksaa. Jos toipuminen oli vielä vaiheessa, hänelle soitettiin uudelleen ja uudelleen. Ennen vuoden vaihdetta tälle entiselle potilaalle lähetettiin sairaalasta kalenteri, jossa oli viesti "Toivottavasti emme enää tapaa näissä merkeissä, mutta välitämme teistä yhä." Sanoma tässä  jutussa on, että sairaala kertoo tällä tavalla yhteisölle, että potilaita ei ole unohdettu hoidon päättymisen jälkeenkään.
Drucker kehottaakin palveluorganisaatioita pitämään huolta entisistä potilaistaan ja asiakkaistaan, koska sillä tavalla organisaatio parantaa asemaansa yhteisössään, toimintaympäristössään. Positiivisella, pienimuotoisella suhteiden ylläpidolla saa hyvää aikaan. Hyvä kello kuuluu kauas.....
Seija Telaranta