perjantai 28. helmikuuta 2014

Lomaltapaluu

Hiihtolomalta kotiin ja töihin paluu on aina positiivista aikaa. Loman aikana on päivä pidentynyt ja kevät alkanut. Ja mikä kevät! Ei lunta, ei loskaa ja kukat alkavat nousta maasta. Naisille on tullut kevätvaatteet ja tottakai miehille myös. Yritin selvitä kaupungilla uusilla virityksillä, mutta hiukan kylmäsi. Mutta heti kun aurinko pilkistää, ei muuta kuin uudella ilmeellä töihin ja liikenteeseen. Elämä tuntuu paljon kevyemmältä.



Näiden iloisten värien kera toivotan lomalta palaajille hyvää viikonloppua ja lomalle lähtijöille hauskaa lomaa.


ja kiitos lukijoilleni, teitä on tosi paljon.
Seija Telaranta

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Tehokkainta on miehen feminiininen valta, kirjoittaa Alf Rehn

Ison pinon dekkareita luettuani olen nyt palannut johtamiskirjojen pariin. On tietysti ollut mukavaa seikkailla Hjorthin ja Rosenfeldtin Tunturihaudan ja Oppipojan mukana Ruotsia ristiin rastiin sekä Lee Childin kirjojen päähenkilön Jack Rearcherin mukana Nebraskassa, mutta aika aikaa kutakin.
Vallan olemus, karisma ja johtajan valta ovat aina kiiinnostaneet ja kiehtoneet. Nyt on ilmestynyt uusi mielenkiintoinen kirja aiheesta, Marjatta Jaben ja Sari Kuuselan "Hyvä paha valta". Talentum 2013.

Kirjan ovat kirjoittaneet Marjatta Jabe ja Sari Kuusela
Kirjassa on hyödynnetty toisen kirjoittajan, Sari Kuuselan pari vuotta sitten Tampereen yliopistossa valmistuneen väitöskirjan tuloksia (Valta ja vuorovaikutus johtamisessa) sekä Marjatta Jaben laajaa kirjallista tuotantoa aiheesta. Vallan olemusta, ilmenemismuotoja ja vallan käyttöä tarkastellaan aluksi teoreettisesti todella lukijaystävällisesti ja mielenkiintoisella tavalla. Teksti ja tapa käsitellä aihetta toi mieleeni ihan Henry Mintzbergin ja Tom Petersin kirjat, joita on aina ollut nautinto lukea. Jotta pystyy yksinkertaistamaan ja selvittämään asian toiselle, vaatii se "enempi osaamista". Mitä helpompaa teksti on lukijalle, sen enemmän se on vaatinut kirjoittajalta.

Kirjoittajien mielestä valta on edelleen tabu, josta johtajat eivät mielellään avaudu ainakaan silloin kun olisi analysoitava omaa vallankäyttöään ja suhdetta siihen. Kirjaan on saatu 16 eri vaikuttajan artikkelit, joissa he kuvaavat omaa suhdettaan valtaan. Hienoa oli myös se, että kirjoittajat olivat eri aloilta. Olihan joukossa myös kuluneita kasvoja kuten Timo Soini, Mikael Jungner ja Jörn Donner, mutta onneksi oli sellainen raikas tuulahdus kuin professori Alf Rehn.


Alf Rehn toteaa, että valtaa on vaikea määritellä. Se on kuin vesi, jota ei voi pitää käsissään eikä rajata. Valta on joka tapauksessa vaikuttamista mutta myös rajoittamista. Kiinnostava näkemys on, että valta on peliä, joka ei koske pelkästään poliitikkoja vaan kaikkia vallankäyttäjiä. Peliä on se keiden kanssa puhuu, keitä haluaa  mukaan ja ketkä jätetään ulkopuolelle. Rehnin mukaan johtajat nykyään eivät niinkään ole vailla lisää rahaa tai alaisia. Heitä kiinnostaa se, minkälaista tarinaa he saavat aikaan. Se, mitä johtaja haluaa on, että häntä pidetään menestyjänä, hänet muistetaan ja hän pystyy kokemaan itsensä merkitykselliseksi ja merkittäväksi. Pahan vallan tietoiseen käyttöön Rehn ei usko mutta siihen, että korruptio alkaa pienistä puroista ja lopuksi sumentaa näkökentän.

Rehn ei jakaisi valtaa sukupuolen mukaan, vaan ennemminkin  puhuisi feminiinisestä ja maskuliinisesta valtamuodosta. Minulle tämän kirjoituksen varsinainen jytky oli, kun Rehn toteaa, että tehokkainta on miehen feminiininen valta. "Mikään ei ole niin tehokasta kuin se, että mies käyttää feminiinistä valtaa; keskustelee alaistensa kanssa ja tuo lapsetkin työpaikalleen." Mies voi olla herkkä, empaattinen ja hyvä ihmistuntija, joita pidetään naisen vahvuuksina. Miehillä on laajempi skaala käyttää erilaisia vallankäytön tekniikoita kuin naisilla. Jo parikymmentä vuotta sitten amerikkalaisissa hoitotieteen kirjoissa spekuloitiin paljon sillä miltä naisjohtajan tulisi näyttää, kuinka puhua ja ylipäänsä johtaa, jotta hänet otetaan todesta miehisessä  vallan  maailmassa. Minulle on jäänyt mieleen naisjohtaja, joka sanoi aluksi käyttäneensä maskuliinista valtaa, mutta mitä varmemmaksi hän tuli sitä enemmän hän uskalsi olla oma itsensä, nainen.

Johtajat kautta maailman kerran vallan kahvaan päästyään eivät malttaisi siitä millään irrottaa. Paljon vähemmän syntyisi  traagisia vallastaluopumisen tarinoita, jos uskaltaa uudistua. Toimintaympäristön muutokset, erityisesti sosiaalinen media ja  uudet johtamisopit  muuttavat vallankäyttöä.  Valtaa voi jakaa ja siirtää henkilöstölle, kuluttajille, asiakkaille ja ottaa heidät mukaan esimerkiksi palveluiden suunnitteluun. Nykyjohtaja toimii yhteistyössä monipuolisesti ja hänellä on laaja verkosto. Hän ymmärtää, että yhdessä muiden kanssa hän on enemmän. "Parhailla johtajilla ei ole jumalallisia synnynnäisiä vallankäytön kykyjä. Sen sijaan he ymmärtävät, mitä he eivät osaa ja ymmärrä, uskoo Alf Rehn.
Toki kirjassa on monta muutakin mielenkiintoista, kohottavaa ja paljastavaakin kirjoitusta, tarinaa. Siksi se kannattaa lukea. Yllätys oli miten kielenkäyttö ja sanavalinnat  avaavat kirjoittajan omaa vallankäyttöä.  



Kuinka ollakaan, juuri tänään  kun olin saanut kirjan luettua sauvakävelyni osui Tallinnan Marjamäellä Eestin historian museon takapihalle, missä oli  entisten vallanpitäjien patsaiden "hautausmaa". Siellä lojuivat leninit ja kumppanit romukasoina, jotkut vielä pystyssä. Niin katoaa mainen valta!
Terveisin Seija Telaranta

perjantai 21. helmikuuta 2014

Lukukokemus ja palvelukokemus

Vuonna 2012 ilmestyi kaksi loistavaa asiakkaan kokemuksiin ja palveluajatteluun liittyvää kirjaa: Kalevi Hellmanin ja Satu Värilän Arvokas asiakas sekä Janne Löytänän ja Katleena Kortesuon Asiakaskokemus, palvelubusineksesta kokemusbusinekseen. Molemmissa oli uusi näkemys ja tuore tapa lähestyä asiakkuutta, myös lukijaystävällinen tapa kirjoittaa. Kepeä mutta asiallinen.
Viikon ajan olen yrittänyt lukea samaa aihetta käsittelevää Merja Fischerin ja Satu Vainion Potkua palvelubusinekseen. Asiakaskokemus luodaan yhdessä. (Talentum 2014.)
Linkki artikkeliin Arvokas asiakas


Kirjoittajat kuvaavat lähestymistään asiakkaan palvelukokemukseen kokonaisvaltaiseksi. Organisaatiota tarkastellaan lähtien yksilöstä, työntekijästä ja hänen tekemistään valinnoista, jotka viime kädessä vaikuttavat siihen millaisia kokemuksia asiakas saa. Kun työntekijä kokee positiiviksiksi työyhteisönsä vuorovaikutuksen, johtamisen, tuntee työniloa, saa arvostusta esimiehiltään ja kollegoiltaan, yksi palvelukokemuksen peruspalkeista on kunnossa. Toinen kirjoittajista, Merja Fischer on tehnyt väitöskirjatutkimuksensa tästä aiheesta. Tuloksena oli, että työntekijöiden kokemukset vaikuttavat asiakkaan kokeman palvelun laatuun, joka puolestaan johtaa siihen, että laadukas palvelu tuottaa uusia ostoja ja sitoo asiakkaan jatkossakin yrityksen asiakkaaksi.
Työntekijää, yksilöä kuten häntä kirjassa kutsutaan, käsitellään monipuolisesti. Hänellä katsotaan olevan rooli ja vastuu omista asenteistaan, tunteistaan, tavasta suhtautua tilanteisiin ja ihmisiin sekä valinnoistaan, joita tekee ja on elämänsä varrella tehnyt. Tunteiden viidakkoon mennään aika syvälle enkä ”lomalukijana” päässyt oikein siihen mukaan, vaikka niistä asioista on jo paljon kirjoitettu. Vuorovaikutuksesta, merkityksellisyyden kokemuksesta, tunne-energiasta, onnellisuudesta ja sisäisestä puheesta. Lainaukset tunnetuilta ajattelijoilta virkistävät. Itse innostun heti kun John F. Kennedy mainitaan. Häneltä on kuuluisa lause ”Efforts and courage are not enough without purpose and direction”.
Toinen palkki asiakaskokemukseen vaikuttavana tekijänä on laatuyhteydet. Laatuyhteydet tässä nähdään yhteisen tahtotilan olemassaolona ja vuorovaikutuksen laatuna. Kun ne ovat positiivisia syntyy energisoivaa emotionaalista pääomaa, joka johtaa onnistumisen kierteeseen.
Johtamisella on merkittävä rooli asiakaskokemuksen taustalla. Johtaminen on tässä kirjassa nähty kokemuksen johtamisena, asiakaskokemuksen ja työyhteisökokemuksen. ”Johtamisella ja käytännön esimiestyöllä luodaan esimerkki työyhteisölle siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mistä ei tingitä.” Positiivisesti poikkeava johtaminen on onnistumisen edellytysten luomista. Onnistumiset tuottavat iloa ihmiselle ja lisäävät työhyvinvointia.
Korkean toimintakyvyn organisaatiossa 60 prosenttia henkilöstöstä ajattelee asioista positiivisesti. Juuri tämä organisaation toimintakyky yhdistää työyhteisökokemuksen asiakaskokemukseen. Toimintakykyyn vaikuttavat laatuyhteydet, yhdessä oppiminen, henkilöstön luottamus johtoa kohtaan, uusi tapa ajatella, oikeiden kysymysten tekeminen ja ”uuden työelämän sopimus”.
Uudessa työelämän sopimuksesssa esimiehen tehtävänä on mm:

  • Toimia esimerkkinä; tervehtiä, välittää, kannustaa, arvostaa ja huolehtia.
  • Pitää yhteistä suuntaa elävänä, ohjata toimintaa strategian ja signaalien mukaan.
  • Varmistaa, että organisaatio keskittyy asiakkaaseen, ei sisäiseen elämäänsä.
  • Varmistaa, että jokaisella on selvillä oma rooli.
  • Tehdä työn tuloksia näkyviksi.
  • Luoda edellytyksiä ammatilliselle kasvulle.
  • Rakentaa jatkuvan palautteen kulttuuri.

Kirjassa on käsitelty asiakaskokemusta kattavasti mutta raskaasti. Sosiaalisen median, kevyen vuorovaikutuksen ja joustavien kanavien maailmassa perinteinen oppikirja ilman kevennyksiä, pientä huumoria tai oikeasti eläviä kuvauksia tuntuu jotenkin kuolleelta, unilääkkeeltä. Minulle henkilökohtaisesti ikävintä olivat joka kohdassa samanväriset kuviot, joissa nuolia oli joka suuntaan ja jotka soilahtelivat silmissä. Teksti oli lisäksi pientä ja harmaata, joka vaikeutti lukemista.



Minulla oli kirjan lukemisen aikaan menossa oma asiakaskokemus nimeltä kahvinkeitin. Se oli ostettu Tampereelta Stokkalta ja meni aivan mykäksi Tallinnassa. Ei tietenkään mitään kuitteja mukana. Soitin Tampereen Stokkalle ja tunnistin puhelimessa jo nuoremman ja vanhemman myyjän, jotka hoitivat asian. Parin tunnin kuluttua menin Tallinnan Stokkalle, jossa olisi saanut rahansa takaisin, mutta otin tietysti uuden. Miten sitä voisi elää ilman kahvinkeitintä.
Tässä oma esimerkki ”odotukset ylittävästä palvelukokemuksesta”. Asiakaskokemushan on niiden kohtaamisten, mielikuvien ja tunteiden summa, jonka asiakas muodostaa tuotteesta ja palvelusta. Kun kuulin tuttujen miesmyyjien äänen puhelimessa tunsin heti, että homma hanskassa. Loppukevennykseksi: Hyvää palvelukokemusta on vaikea kuvata, mutta kun se kohdalle sattuu, sen tunnistaa kuin ”ilotytön”.

Kadriorgin taidemuseo
Terveiset lomalta Tallinnasta, taidemuseon naapurista
Seija Telaranta

tiistai 18. helmikuuta 2014

Tule Viroon terveytesi tähden

EU:n potilasdirektiivi takaa oikeuden hakeutua hoitoon toiseen EU-maahan, myös suomalaisille. Potilaalla on oikeus saada toisessa jäsenvaltiossa annetusta hoidosta samansuuruinen korvaus kuin vastaavasta hoidosta olisi kotimaassa maksettu. Potilaalle korvataan kuitenkin vain sellainen hoito, joka on potilaalle kotimaassakin korvattavaa. Matkakustannukset korvataan kotimaan matkan suuruisesti, ei matkaa toiseen maahan.
Potilasdirektiiviin liittyen kävin tapaamassa Medicine Estonia -nimisen projektin ja klusterin Development Manageria Tiina Mikk'iä Tallinnassa. EU:n tuella projekti on 3-vuotinen ja ilmeisesti klusteriin osallistuvien terveyspalveluiden tuottajien voimin jatkaa tehtäväänsä.

Tiina Mikk
Tilastoja:

  • Leikkauksen jälkeinen kuolleisuus on Virossa Euroopan viiden alhaisimman joukossa
  • 80% virolaisista arvioi maan terveydenhuoltopalvelut hyviksi tai melko hyviksi v. 2012, joka on kaikkien aikojen korkein arvo
  • OECD ja Euroopan komissio: Viro on Euroopan ykkönen e-terveydenhuollon tarjonnassa ja käytettävyydessä.
Tässä siis joitakin poimintoja tutkimuksista.

Medicine Estonia on ryhmittymä  Viron edistyksellisimpiä sairaaloita, klinikoita, laboratorioita, kuntoutuskeskuksia, lääketieteellisiä tutkimuskeskuksia, yliopistoja ja klustereita, joiden tavoitteena on edistää virolaisten terveydenhuoltopalveluiden vientiä maailmalle. Tiina Mikk tarkensi, että tärkeimmiksi kohteiksi on valittu Suomi ja Venäjältä  Pietari ja Moskova.
Mieleeni tuli ajatus että onko kyse hinnasta. Tiina Mikk selvensi, että hinta on vain osa kilpailuvalttia. Tärkeimpänä pidetään aitoa huolenpitoa ihmisestä, henkilökunnan läheisyyttä ja  halua tuottaa hyvää ja laadukasta. Se mitä tehdään, tehdään hyvin. Sähköisten palveluiden osaaminen ja hyödyntäminen vapauttavat aikaa potilaalle ja lisäävät joustavuutta ja nopeutta palveluiden hyödyntämisessä.
Medicine Estonian toimistossa Pärnu maantie 139:ssä työskentelee Tiinan lisäksi yksi vakituinen työntekijä ja tilapäisiä avustajia. 

Tiina ja kollega toimistolla
Medicine Estonian tehtävänä on jakaa alaa koskevaa tietoutta ja avata partnerimahdollisuuksia alan yrityksille. Heillä on tätä tarkoitusta varten internet-sivustot ja esitteet, joista löytyy palveluntarjoajat keskitetysti. He myös vastaavat laatutakuusta jäsenistönsä palveluiden osalta sekä varmistavat, että palveluntarjoaja on kykenevä asioimaan ulkomaisten potilaiden kanssa. Palveluita tarjoavat sekä yksityiset että julkiset organisaatiot. Medicine Estonian jäsenistä ihan jonkun mainitakseni, nostan esiin seuraavat organisaatiot:
  • Itä-Tallinnnan keskussairaala
  • Pohjois-Viron lääketieteellinen keskus
  • Tallinnan lastensairaala
  • Keila Rehabilitation Hospital
  • Ortopediasairaala Ortopedia Arstid
  • Hospital of Reconstructive Surgery
 Kaikissa pyritään kauniiseen ja miellyttävään ympäristöön. Erityisesti Tiina mainitsi tässä esimerkkinä kuntoutussairaalan, jonne kesäkuussa (5.-6.6.) järjestettävällä opintomatkalla pyritään tutustumaan myös.
Olen monista suomalaisista poiketen ihan "tuore" Tallinnan kävijä ja ihmetellä täytyy asioiden sujumista arjessa ja sitä, että suomen kielellä selviää paikassa kuin paikassa. Medicine Estonian vierailun jälkeen ihan hetken mielijohteesta menin vastapäisessä ovessa sijanneeseen kampaamo-kauneushoitolaan. Paikka vilisi asiakkaita, mutta siitä vaan suoraan jalkahoitoon ja kun kysyin, ettei värjättäisi myös hiuksia kun tähän nyt osuin, niin tuolia vaihtamalla oli harmaatkin piilotettu. Koko homma 69 euroa.


Kävellessäni kotiin meren rannan pysäkiltä kevein jaloin ajattelin, että onhan Viro mahdollisuus ja kevätkin pidemmällä!

Tallinnanterveisin Seija Telaranta

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Säilytä arvokas, käännä muutos voitoksi

Ortonin pääsisäänkäynti
Invalidisäätiön Orton Oy on yli 70-vuotisen historiansa aikana kokenut monet vaiheet. Juuret polveilevat kiinteästi talvisodan aikoihin ja näin olympialaisten tunnelmissa muistuu mieleen alkulähde: Tukholman jääpalloareenalla käyty jääpallo-maaottelu. Radioidun ottelun kuuntelusta kerättiin vapaaehtoinen  kuuntelumaksu, jonka lotat ja suojeluskunnat toteuttivat Yleisradion kanssa. Osa tuotosta ohjattiin Invalidisäätiölle sotainvalidien huoltotoimintaa varten.
Syntyi ortopedinen sairaala, joka toimi pitkään lahjoituksilla ja valtionavulla, mutta vuonna 1984 se loppui. Kunnat ryhtyivät sitten ostamaan palveluita, mutta muutos oli suuri, koska siirryttiin palveluiden myyjäksi ja talous oli organisoitava eri tavalla. Oli tuotettava se mikä kulutettiin. Huippuosaaminen oli vahva tukipilari ja tuskin oli montaakaan kolkkaa Suomessa, jossa ei olisi tunnettu Orton nimenomaan laadukkaana ortopedisen osaamisen paikkana. Kaikista vaikeimmatkin tapaukset osattiin hoitaa ja kuntouttaa siellä.

Se oli silloin, mutta nyt? Viime vuodet ovat olleet toimintaympäristön muutosten aikaa, johon on ollut sopeuduttava. Viime vuonna vietiin läpi organisaatiouudistus, jolla pyritään ottamaan haasteet vastaan entistä vahvempina.

Kain Tapper: Tomba vuodelta 1994
Tuloaulan pationoidusta puusta tehty veistos on kuin kuva siitä, että aito vahva tuote on kaiken perusta. Uudistuksessa yhdistettiin sairaalatoiminta ja kuntoutus Orton Oy:ksi ja terävöitettiin strategia tukemaan osaamista ja tehtyjä valintoja. Ytimessä on asiakas ja hänen kokonaisvaltainen hoitonsa. Kohderyhminä ovat vakuutusyhtiöiden lähettämät potilaat, yksityisasiakkaat ja erityisesti osaamista on hiottu vastaanottamaan potilaita Venäjältä. Henkilökuntaan kuuluu venäläistaustaisia ammattilaisia ja tarjolla on kielikursseja ja ohjausta venäläiseen kulttuuriin. Asiakasosaamisen laajentaminen ja syventäminen kuuluu kaikille samoinkuin se, että strategia elää arjessa ja erilaisiin tarpeisiin vastataan ketterästi. Kaikissa valinnoissa ja ratkaisuissa on ajateltava myös taloutta ja markkinointi on osa työtä. Hyvä kello kuuluu kauas.

Tulin tapaamaan entistä johtajaopiskelijaani tiiminvetäjä/sairaanhoitaja Minna Helansuota ja entistä palvelupäällikköä, nykyistä business controller Heli Hirniä. Istuskelin odotusaulassa, virittäydyin tunnelmaan katsellen taiteen keinoin vaikuttavaksi tehtyä ympäristöä ja nauttien siitä. Huomaamattani tarkkailinkin ympäristöä asiakkaan näkökulmasta. Huomasin, että kukaan ei kysynyt mitään. Kaplanin ja Nortonin yhdessä johtamisen kirjassa, jossa käsitellään asiakasnäkökulmaa, yhtenä hyvänä merkkinä pidetään sitä, että asiakkaan ei tarvitse kysellä mitään. Hänet on jo ennen tuloa ohjattu hyvin ja hän osaa toimia vieraassakin ympäristössä. Myös erilaiset opasteet ja väriohjaus tukevat selviämistä. Montako kysymystä teit ennenkuin tapasit jonkun henkilökuntaan kuuluvan, on Kaplanin ja Nortonin mielestä hyvä kysymys kun arvioidaan asiakkaan tyytyväisyyttä. Myöskään mitään jonottamista ei ollut vaikka asiakkaita kulki tasaisena virtana.

Minna Helansuo ja Heli Hirn
Toisenkin ihmeen näin. Aulaan avautui monia ovia ja yhdestä tuli hoitaja, joka meni tervehtimään pariskuntaa ja jutteli heidän kanssaan kaikessa rauhassa pitkän tovin.  Rouvalla oli sauvat, joten olivat asiakkaita. Ja kolmas ihme. Yhdestä ovasta tuli lääkäri, joka ei kääntänyt katsetta poispäin, vaan katsoi ystävällisesti aulassa olevia ihmisiä ja HYMYILI! Olin siitä niin ihmeissäni, että maalaisena kävin katsomassa ovenpielestä hänen nimensä.
Laadukas asiakaskokemus syntyy pienistä puroista. Hyvä lämmin tunnelma syntyy hymystä, viipyvästä katseesta ja kiireettömästä kohtaamisesta. Ympäristön kauneus ja rauha ovat lisäbonuksia, joita moni arvostaa kiireen ja huolten keskellä.

Istahtaa mihin hyvänsä aina on taidetta ympärillä
Unohtamatta sitä, että asiantuntemus ja osaaminen ovat kohdallaan. Kuten Ortonissa.
Kiitti Minna ja Heli!
Oli mukava jakaa tämä kokemus.  Seija Telaranta

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Onko muuttunut paremmaksi?

Löysin kirjahyllystäni graduni "Ihminen hoitopaikkansa valitsijana terveydenhuollossa". Se on vuodelta 1993. Ihan oikeasti minulla ei ole tapana lukea vanhoja kirjoituksiani, mutta kun vasta nyt jonkinmoinen valinnanvapaus hoitopaikan suhteen on vuoden alusta Suomeen tullut, niin ihan uteliaisuuttani katsoin, miten sitä olin käsitellyt 20 vuotta sitten. Ensimmäinen ajatus, mikä tuli mieleeni oli  prof. Risto Harisalo. Graduni toinen ohjaaja. Iloinen, kannustava ja asiantunteva. Voi kun kaikilla opiskelijoilla olisi hänenlaisensa ohjaaja!

Risto Harisalon kuva Facebookista
Gradussani olin viitannut mm. Jean Paul Sartreen, jonka käsityksen mukaan ihminen on itsekäs, oman itsensä ja valintojensa herra, l'homme est condamné á être libre eli ihminen on tuomittu olemaan vapaa. Vapaus ja vapaus valintaan on keskeistä ihmiselle. Sartre ei itse asiassa anna edes mahdollisuutta olla valitsematta, sillä "olla valitsematta on yhtä kuin valita valitsemattomuus". Olin jatkanut, että yhteiskuntamme mahdollistaa rinnakkaisilla palveluillaan tämän yksilön korkeimman unelman, kunhan valitsee päättäjiksi ja asiantuntijoiksi henkilöt, jotka edustavat ajattelua, joka itselläkin on. Valitessaan asiantuntijan ihminen aina tietoisesti tai  tiedostamattaan valitsee sellaisen, jonka uskoo tai aavistaa olevan samaa mieltä kuin itsekin on. Ihminen elää lopultakin itseään varten ja lopullisena tarkoituksena ihmisellä on valintojensa kautta tehdä oma elämänsä ja niin muodoin ihmisen on itse asetettava omat ihanteensa niin terveytensä kuin hyvinvointinsakin tavoitteiden suhteen. Siis tehdä näitä sartrelaisia vapaita valintoja tietoisesti ja itsenäisesti luottamiensa asiantuntijoiden välityksellä.


Tämä omakuva kirjojen kirjoittamisen ja julkaisujen toimittamisen ajoilta on "lavastus", mutta muistuttaa minua ajoista ensiavussa työskentelystä. Itse asiassa 6 vuotta meni Keski-Suomen keskussairaalan ensiavussa. Oppimista joka sekunti.

Lainaus Esimiestyö terveydenhuollossa -kirjasta vuodelta 1999. "Oikea ja väärä eivät valinnoista puhuttaessa ole toistensa vastakohtia, vaan oikeassa voi olla väärää ja väärässä oikeaa. Myös se, että henkilökunta tietää, mikä on potilaalle oikein on jo historiaa. Ihminen on oman elämänsä asiantuntija potilaanakin, joskin tarvitsee apua ja asiantuntijan neuvoa ja ohjausta terveytensä edistämisessä ja sairauden ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutumisessa."
Jotenkin tuntui, että mikään ei ole muuttunut parissakymmenessä vuodessa, vai onko?

Seija Telaranta